Sokos Hotellien kummiurheilija, alppihiihtäjä Santeri Kiiveri on onnellisimmillaan hyvin sujuneen laskun jälkeen.
Sokos Hotellien kummiurheilija, alppihiihtäjä Santeri Kiiveri on onnellisimmillaan hyvin sujuneen laskun jälkeen.
Santeri Kiiveri, 18, kuvailee naurahtaen kilpailulajejaan, eritoten suurpujottelua ja pujottelua, mysteerilajeiksi. Rinteeseen lähtiessä ei koskaan voi olla täysin varma, mitä tuleman pitää. Siksi alppilajeissa pitää olla hereillä koko ja tehdä paljon töitä ympäri vuoden; harjoiteltava, matkustettava, huollettava kehoa, nukuttava ja syötävä järkevästi.
”Onnelliseksi minut tekee hyvä lasku tai hyvä treeni. Ja kehittyminen”, nuori lappeenrantalainen tuumii. ”Pystyn elämään hyvinkin kurinalaisesti, sillä menestyminen palkitsee.”
Menestyksensä toistaisiksi huippuhetkiksi Santeri nimeää osallistumisen viimevuotisiin paralympialaisiin Korean Pyeongchangissa. Neljänneksi sijoittunut Kiiveri teki tuolloin myös historiaa: hän oli maamme ensimmäinen 2000-luvulla syntynyt olympiaurheiljia. Tulevaisuuteen hän suhtautuu kunnianhimoisesti: ”En voi kuin parantaa”, mies sanoo ja jatkaa kertomalla siitä, miten hän haaveilee paralympialaisten voitosta Pekingissä vuonna 2022.
Maallikolle Santeri paljastaa senkin, miten suuri osa fyysisenoloisesta kisasuorituksesta tapahtuu ensisijaisesti urheilijan pään sisällä. Ennen kilpailutilannetta hän vetäytyy omiin ajatuksiinsa ja keskittyy tulevaan koitokseen. Ei siis kannata hämmästellä, jos törmää hotelliaamiaisella kuulokkeidensa taakse vetäytyneeseen kummiurheilijaan; hupparin kätkössä soi kaikenlainen musiikki AC/DC:sta alkaen. Ehkä juuri sillä hetkellä ratkeaa, miten nopeasti Santeri pystyy kyseisenä päivänä radan suorittamaan.
Lukiolainen myöntää olevansa epäonnistumisia inhoava yllytyshullu. ”Vedän pienet kilarit, jos en pääse asettamaani tavoitteeseen. Olen hetken aikaa todella ärsyyntynyt. Mutta tunne menee päivässä ohi”, hän rauhoittelee. Santeri osaa myös kääntää epäonnistumisen myönteiseksi. Tehdyt virheet on analysoitava ja opittava, miten seuraavalla kerralla voi menestyä.
Viime kesänä lappeenrantalaisen uimalan hyppytornissa Santeri jäi epäröimään loikkaa kymmenestä metristä altaaseen. Pienenpieni tyttö ohitti urheilijan tyynesti. Santeri huomasi seisovansa hyppytelineellä ja ajattelevansa, että jos noin pieni tyttö pystyy hyppäämään altaaseen, on hänenkin siihen kyettävä. Samalla tavoin Sokos Hotellien kummiurheilija suhtautuu myös voittajiin rinteessä: ”Kun näen jonkun laskevan todella hyvin, ajattelen, että aina minä nyt häntä paremmin kykenen laskemaan.”
